Prosessin hankaluudesta

Yleinen keskustelu

Prosessin hankaluudesta

ViestiKirjoittaja Henna » Pe Joulu 22, 2017 11:42 pm

Ajattelin jakaa alla olevan tekstin minkä kirjoitin just facebookkiin. Ja nimenomaan tänne yleiselle puolelle, kun tämäkin foorumi on kyllä perseestä, että prosessiin liittyvät kommervenkit ja muu paska on suljetulla alueella. Ei kaikki halua anoa jotain ihme lupia.

Sori, mua vaan vituttaa aivan kaikki yhtälaisesti tällä hetkellä...

Huoh, kyllä mä tiesin, että ei tää helppoa ole ja kaikenlaisia hiuksia nostattavia kauhutarinoita olen kuullut vuosien varrella, mutta jotenkin, kun kaikki on mennyt niin nopeasti ja helposti eteenpäin omalla kohdalla, niin jotenkin sitten ensimmäiset kunnon töyssyt tuntuu ja kovaa.

Kun mua ei ihan oikeasti haittaa se, että ihmiset on tunteneet sen kaverin, joka siis katosi Himalajalla tiputtuaan jäätikön railoon. Sinne jäi, mätskis!

Nämä ihmiset jotka tuon elävän kuolleen tunsivat, saavat kysyä ihan mitä mieleen tulee. Ei haittaa enkä loukkaannu mistään.

Mutta kun uusien ihmisten kohdalle en haluaisi, että ne edes tietävät tuosta zombista. Ei niiden tarvitse eikä niillä ole mitään oikeutta tai tarvetta tietää. Kaikki facebook kaverit tällä hetkellä ovat sellaisia, jotka joko ovat tavanneet tuon elävän kuolleen tai sitten sellaisia, jotka tietävät, että sellainen zombi kaveri oli joskus. Kun tänne ensimmäinen kaveri tulee, joka ei tuosta zombista tiedä, niin poistan melkoisen osan teksteistä.

Tänään yritin taistella tuon HUS:in systeemin kanssa. Lopulta taas piti kertoa oma tausta ja vaatimalla vaatia, niin sitten luvattiin, että ainakin yritetään vaihtaa nimeä....ei mitään takeita, että onnistuu ja kuulemma ainakaan sun päätunnusta ei voi mitenkään vaihtaa. Ja se siis koostuu osasta sukunimeä ja etunimeä. Siinä kohtaa vaan napsahti ja sanoin sille tyypille, että meinaat, että minä kirjaudun seuraavat kakskyt- kolkyt vuotta väärän sukupuolen mukaisella nimellä ja vanhalla nimellä HUS:in systeemin ja muistelen aina joka kerralla sitä helvettiä mitä elämä on ollut vuosikymmeniä. En helvetissä kirjaudu! Se on sitten työsuojelun ja tasa-arvo valtuutetun asia katsoa, että noikohan asia on. Lupasi lähettää _pyynnön_ eteenpäin. Se mikään ketun pyyntö ole.

Samaan aikaan sitten osastonhoitaja huutelee pitkin käytäviä vanhaa nimeä, nauraa päälle kun on hajamielinen ja pyytelee anteeksi. Tänään oikeasti pelkäsin, että pamahtaa potilashuoneeseen ja käyttää väärää nimeä. Se olisi varmasti herättänyt vanhemmissa suurta luottamusta.

Kun jotenkin tänään jo huomasi (tai sitten vaan muuttui vainoharhaiseksi), että ne työkaverit, jotka eivät ole tavanneet sitä zombia, niin katsoivatkin minua tänään eri tavalla, kuin eilen.

Juuri sen takia, kun työvuorolistassa lukee yksi nimi, potilastietojärjestelmässä toinen nimi (ja jota heidän on pakko katsoa nimen osalta, jos pyydän jotain korjaamaan) ja käytävillä huudetaan nimeä ja pyydellään anteeksi. Ymmärrän kyllä vallan hyvin, että se herättää sangen suurta hämmennystä.

Ymmärrän nyt niitä, jotka päätti jättää tän maan kokonaan taakseen ja lähteä jonnekin muualle. Kyllä mullakin tänään itku kurkussa tuli mieleen, että Hollanti on mukava maa. Aina tykännyt siitä maasta. Ja yksi niistä maista, jotka tunnustaa lähihoitajan koulutuksen.

En tiedä, tai sitten sitä vaan on väsähtänyt työvuoron jälkeen ja tää vaan tuntuu, kuin yrittäisi kiivetä sileätä kiviseinää paljan käsin ylös.
- Don't compromise yourself, you're all you've got -
Avatar
Henna
Miss
 
Viestit: 87
Liittynyt: Ti Marras 13, 2012 9:06 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Prosessin hankaluudesta

ViestiKirjoittaja Pauliina » La Joulu 23, 2017 7:21 am

HUS on aika iso työnantaja joten tuntuisi oudolta että olisit ensimmäinen jolle tuollaisia muutoksia tarvitsee tehdä. Oma työnantajani oli aika iso täällä pääkaupunkiseudulla ja sielläkin olin vasta toinen "tapaus" jonka asioita piti alkaa korjailemaan. Nimenuutokset kyllä onnistui, mutta vei aikaa ja tarvittiin viralliset paperit perusteeksi. Omat työkaverit oppivat nopeasti uuteen etunimeen, mutta yhdellä vähän etäisemmällä henkilöllä muisti ei tahtonut korjaantua. Lisäksi hän käytti jenkkityylistä puhuttelutapaa että etunimeä viljellään ahkerasti keskustellessa. Kriittisemmällä hetkellä tuli vielä organisaatiomuutos jonka seurauksena palkanlaskijaksi tuli henkilö joka ei sietänyt kaltaisiani henkilöitä. Senverran hän sai kapuloita rattaisiin että sairausajan palkoista piti vääntää kättä jopa työnantajan lakimiehen kanssa ja hänkin uskoi vasta kun Kela asettui kannalleni.

Kapuloita voi siis lentää rattaisiin vielä monelta taholta, joten koveta vain luonnettasi ja anna tuollaisten asioden mennä ohi kuin vesi hanhen selästä äläkä murehdi niitä liikaa.
Pauliina
Prinsessa
 
Viestit: 1774
Liittynyt: Ke Loka 10, 2007 6:53 am
Paikkakunta: Pääkaupunkiseutu

Re: Prosessin hankaluudesta

ViestiKirjoittaja Henna » La Joulu 23, 2017 9:21 am

Kun ei tässä nukuttuakaan saanut, niin kirjoittelin meilin Tehyn ihmisille, Setan, Trasekin, HUS:in (toimaria myöten), Valviran, Tasa-Arvo Valtuutetun ja Amnestyn.

Kun tässä ei ole kyse vain minun asiasta, vaan asiaan liittyy myös potilasturvallisuus:

---------------
Kokemus yhdenvertaisuudesta ja syrjinnästä HUS:issa ja potilasturvallisuus

Tässä ajattelin kirjoitella hieman palautetta, kun ei tässä nukuttuakaan saa, kun tämä asia pyörii päässä. Palautetta kai tämä on, kun en oikeasti usko, että tässäkään asiassa kukaan voi oikeastaan auttaa. Tämä maa on vaan perseestä vähemmistöille. Mitä pienempi vähemmistö niin sen surkeampaa ja sitä vähemmän ketään kiinnostaa.

Se, että minun pitää kirjoittaa tälläinen sähköposti, että on edes hitusen toivoa, että tälle asialle tapahtuu jotain, kertoo jo aika paljon minkälainen tämä maa on. Mielestäni minun ei pitäisi puolelle maata kertoa henkilökohtaisia asioita itsestäni, mutta kun näköjään mikään muu ei auta. Ja tiedän vallan hyvin, että kun kirjoitan tämän meilin, niin eiköhän tämä takaa sen, että en enää koskaan työskentele HUS:issa, kun oikeuksiani rupean penäämään keikkalaisena. Mutta mieluummin sitten olen työtön, kuin kärsin ahdistuksesta syrjinnän vuoksi.

Olin tosiaan tämän vuoden alusta aina elokuun loppuun saakka määräaikaisessa työsuhteessa HUS:issa. Tällöin minulle luotiin tunnukset HUS:in systeemeihin. Määräaikaisuuden jälkeen olin sairaslomalla. Lokakuussa sain transsukupuolisuus diagnoosin, marraskuun alussa aloitin hormonit ja marraskuun loppupuolella nimeni vaihtui vastaamaan oikeaa sukupuoltani. Keikkatyön aloitin HUS:issa joulukuun puolessa välissä. Olin innoissani, että pääsin takaisin omaan haaveammattiin ja sille haave erikoisalalle, mikä on mielessä ollut vuosikymmeniä.

Osastonhoitaja pyysi minulle tunnukset ja ilmoitti selkeästi minun oikean nimeni. HUS:in atk-palvelu vain aktivoi vanhat tunnukset, nimeä vaihtamatta. Ilmeisesti siis vain henkilötunnuksen mukaan katsottiin, eikä vaivauduttu lukemaan mitä viestissä luki. Eli siis kirjoittelin potilastietojärjestelmään sellaisella nimellä, mitä ei edes löydy Valviran rekisteristä, että sellaisella henkilöllä olisi minkäänlaisia hoitajan oikeuksia saatikka oikeutta kirjoitella potilastietojärjestelmään. VRK korttia en myöskään pysty käyttämään, jossa siis on oikea nimeni ja jota HUS ei hyväksy.

Soitin samantien atk-palvelun, jota ei asia kummoisesti kiinnostanut. Kuului kuulemma henkilöstöosaston toimivaltaan. Seuraavana päivänä soitin henkilöstöosastolle, mutta he ovat päivittäneet nimen jo aikoja sitten. Olivat myös hieman kiukkuisia ettei atk-palvelu ollut toiminut asian suhteen, kun he kyllä ymmärsivät, että asiaan liittyy myös potilasturvallisuus saatikka sitten se, että minullakin on oikeus yksityisyyteen ja yhdenvertaisuuteen.

Seuraavana päivänä sitten soitin taas atk-palveluun, jossa edelleen vähäteltiin asiaa. Vasta kun sitten kerroin taustani, eli minun oli pakko alleviivata sitä, että olen transsukupuolinen, atk-palvelun ihmiseen tuli edes vähän eloa ja lupasi lähettää pyynnön nimenvaihtoon, mutta siitä ei kuulemma ole mitään takeita, että se onnistuu. Ja kuulemma ainakaan päätunnusta ei voi mitenkään vaihtaa. Ja se siis koostuu osasta sukunimeä ja etunimeä. Siinä kohtaa minulla napsahti ja sanoin sille atk-palvelun tyypille, että meinaat, että minä kirjaudun seuraavat kaksikymmentä - kolmekymmentä vuotta väärän sukupuolen mukaisella nimellä ja vanhalla nimellä HUS:in systeemin ja muistelen aina joka kerralla sitä helvettiä mitä elämä on ollut vuosikymmeniä. En helvetissä kirjaudu! Saatikka sitten se, että joku jos näkee vanhan nimen mukaisen tunnuksen, kyllä ihmettelee, kun siitä pystyy kyllä päättelemään ihmisen nimen. Se on sitten työsuojelun ja tasa-arvo valtuutetun asia katsoa, että noikohan asia on. Lupasi lähettää _pyynnön_ eteenpäin. Se mikään helvetin pyyntö ole. Se on minun oikeus elää sukupuoleni mukaista elämää ilman häirintää, syrjintää ja vähättelyä. Ja ilman, että minun on joka puolella julistettava olevani transsukupuolinen. Ja tietääkseni myös potilailla on oikeus luottaa potilasturvallisuuteen niin, että heidän tietojaan katsoo ja kirjaa vain sellainen henkilö, jolla siihen on oikeus. Ja se, että potilaat halutessaan löytävät kirjauksen tehneet henkilöt Valviran rekisteristä. Nyt näin ei kohdallani tapahdu.

Samaan aikaan sitten osastonhoitaja huutelee pitkin käytäviä vanhaa nimeä, nauraa päälle kun on hajamielinen ja pyytelee anteeksi. Pelkään oikeasti, että osastonhoitaja pamahtaa potilashuoneeseen ja käyttää väärää nimeä. Se varmaan herättää potilaan omaisissa suurta luottamusta minua kohtaan.

Kun jotenkin jo huomasin vuorossa että ne työkaverit, jotka eivät ole tavanneet sitä elävää kuollutta (minää joka oli määräaikaisessa työsuhteessa), niin katsoivatkin minua eri tavalla, kuin edellisessä vuorossa.

Juuri sen takia, kun työvuorolistassa lukee yksi nimi, joka on oikein, potilastietojärjestelmässä toinen nimi, joka on väärä (ja jota heidän on pakko katsoa nimen osalta, jos pyydän jotain korjaamaan) ja käytävillä huudetaan väärää nimeä ja pyydellään anteeksi. Ymmärrän kyllä vallan hyvin, että se herättää sangen suurta hämmennystä. En edes halua tietää mitä potilaat tai heidän omaisensa ajattelevat, jos kuulevat tämän huutelun.

Ymmärrän nyt niitä transsukupuolisia, jotka ovat päättäneet jättää tämän maan kokonaan taakseen ja lähteä jonnekin muualle. Kyllä mullakin itku kurkussa töissä tuli mieleen, että Hollanti on mukava maa. Aina tykännyt siitä maasta. Ja yksi niistä maista, jotka tunnustaa lähihoitajan koulutuksen. Ja maa missä erilaisuus on rikkaus.

En vaan jaksa tällästä loppuelämääni. Ensimmäiset 40 vuotta vaeltanut helvetissä yksin ja kun sieltä viimein löysin tien ulos, niin sitten oletetaan, että taistelen kynsin ja hampain oikeuksistani seuraavat 40 vuotta.

En mä sellasta jaksa enää. Mä haluaisin vain elää.
- Don't compromise yourself, you're all you've got -
Avatar
Henna
Miss
 
Viestit: 87
Liittynyt: Ti Marras 13, 2012 9:06 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Prosessin hankaluudesta

ViestiKirjoittaja Henna » La Joulu 23, 2017 9:29 am

Ja olen eri mieltä siitä, että tässä pitäisi kovettaa sielunsa. Ei se ole oikea tie. Sitähän tämä foorumi juuri tekee. Kaikki nämä paskatarinat ovat piilotettu salasanan taakse.

Ne pitäisi olla kaiken kansan nähtävissä ja luettavissa, jotta jokainen ymmärtäisi, että ei tälläistä paskaa kukaan kovin heppoisin mielin lähde rämpimään läpi....ihan vaan, että saa käyttää hametta ja rintsikoita.

Mä en enää jatkossa ajatellut kirjotella tonne suljetulle alueella. Paska idea mielestäni. Kukaan näistä jutuista tunnista, kunhan nyt ei ilmoita kaikki yksityiskohtia.
- Don't compromise yourself, you're all you've got -
Avatar
Henna
Miss
 
Viestit: 87
Liittynyt: Ti Marras 13, 2012 9:06 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Prosessin hankaluudesta

ViestiKirjoittaja Henna » La Joulu 23, 2017 10:37 am

Ja jatketaanpa tähän ketjuun tätä paskaa mitä sataa niskaan näinkin lyhyessä ajassa. Tuskin maltan odottaa tulevaisuutta. Ihan vaan, että saan käyttää mekkoa, niikuin tuntuu, että valtaväestö ajattelee, kun lueskelee uutisten kommenttiosoioita.

Sain eilen joululahjaksi tutkintotodistuksen oikealla nimelläni. Jee....se vaan, että kuten kaikkien asioiden kanssa tässä prosessissa, niin positiivisen asian jälkeen tulee mutta sana, joka vesittää positiivisen asian.

Kun nyt tuossa tutkintotodistuksessa on päiväys: 19.12.2017. Eli vaikuttaa siltä, että olen valmistunut lähihoitajaksi kolme päivää sitten. Ihmettelin asiaa, että eihän tää nyt voi näin olla. Miten käy kokemuslisien tai työtodistusten ja suositusten mitä minulla on vuodesta 2015 saakka.

Pyysi koulutussihteeri kääntämään todistusta jossa on selitys, että tämä korvaa aiemmin allekirjoitetun todistuksen. Kiva, mutta kun joudun vuoden kahden kuluttua pyytämään todistuksen taas uusiksi, kun hetu muuttuu, niin sitten tuolla todistuksen takana on jo useita päiväyksiä ja selityksiä.

Minun mielestäni tuo vaikuttaa siltä, kuin olisi "hukannut" tutkintotodistukseni viimeisen kolmen vuoden aikana kolme kertaa. Siinä sitä on sitten kiva todistella työtä hakiessa, että on hirmu tarkka....ainoo vaan, että hups, mä oon "hukannut" todistuksen tosi monta kertaa viime vuosina.

Nää on mun mielestä vähän tälläsiä piilosyrjinnän muotoja joiden korjaamiseksi ei kenelläkään ole mielenkiintoa. Pienen pieni vähemmistö, ei kosketa ketään. Paitsi yksilöä, joka hakee töitä ja loppusuoralla on kaksi samantasoista hakijaa, joista toinen on "hukannut" todistuksena kolme kertaa kolmessa vuodessa ja toisella on alkuperäinen todistus.

Kumpikohan tulee valituksi....
- Don't compromise yourself, you're all you've got -
Avatar
Henna
Miss
 
Viestit: 87
Liittynyt: Ti Marras 13, 2012 9:06 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Prosessin hankaluudesta

ViestiKirjoittaja Henna » Ti Tammi 09, 2018 8:27 pm

Toisen kerran sai suuttua, ennenkuin HUS sai mitään aikaiseksi. Varmaan asiaan vaikutti, että Tehy uhkaili luottamusmiehellä ja Trasek lakimiehellä :shock:

Sitten seuraavaan taistoon, toisen yrityksen kanssa, jonka rekisteröitymislomake sukupuolittaa puhtaasti hetun perusteella. Kipakka viesti meni heillekin ja he olivat tehneet kyllä korjausliikkeen nopeasti ja lähettäneet pikaisen korjauspyynnön it-puolelle, että lomake korjataan viipymättä. Itseltä meni kyllä maku tuohon yritykseen. Syön vaikka sitten ruohoa, kuin menen töihin tuonne.

Ihan kiva perässä tulevia varten, mutta kyllähän tässä varmaan niin käy, että jossain kohtaa väsyy ja ei enää välitä. Jatkakoon perässä tulijat taistelua.

Saatikka sitten laskut, joihin ei vaan saada nimeä oikein, tai tunnukset sinne ja tänne...
- Don't compromise yourself, you're all you've got -
Avatar
Henna
Miss
 
Viestit: 87
Liittynyt: Ti Marras 13, 2012 9:06 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Prosessin hankaluudesta

ViestiKirjoittaja Pauliina » Ke Tammi 10, 2018 6:22 am

Henna kirjoitti:Saatikka sitten laskut, joihin ei vaan saada nimeä oikein, tai tunnukset sinne ja tänne...

Kun joskus alkuaikoina sain jonkun postin vanhalla nimellä, tuumasin että onnistuisiko korjaus nopeammin kun palauttaisi postin ilmoittaen ettei tässä osoitteessa asu kyseisen nimistä henkilöä. Samaa voisi ajatella laskujen osaltakin, joskin hetun perusteella pystyisivät jäljittämään henkilön, mutta laskuttaja joutuisi näkemään vaivaa.
Pauliina
Prinsessa
 
Viestit: 1774
Liittynyt: Ke Loka 10, 2007 6:53 am
Paikkakunta: Pääkaupunkiseutu


Paluu Café

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa